Tampereelle aiotaan perustaa Rakennuskulttuurikeskus. Siis mikä? Paikka, josta saa tietoa siitä, miten rintamamiestalo pitää korjata vanhaa rakennustapaa kunnioittaen. Tai miten 1900-luvun alkupuolella rakennetun talon hirsiseinään saisi uuden pinkopahvin. Tai miten vanhaa puutaloa voi lisäeristää. Tai mistä saa vanhoja peiliovia ja ruutuikkunoita. Ja miten ne kunnostetaan.

Pirkanmaan liitto myönsi Ekokumppanit Oy:lle rahoitusta Rakennuskulttuurikeskuksen perustamiseen. Tampereen kaupunki tukee myös hanketta niin taloudellisesti kuin tilallisesti. Alustava toimintasuunnitelma keskukselle tehtiin syksyllä 2010 ECO₂:n tuella. Paikaksi on ensisijassa ehdolla kulttuurihistoriallisesti arvokas, mutta surkeaan kuntoon päästetty Uittomiesten talo Pispalassa. Kaupunki osti rakennuksen tänä vuonna ja sen kunnostusmahdollisuuksia selvitetään parhaillaan.

Jos kaikki menee hyvin, Rakennuskulttuurikeskuksen taakse perustetaan yhdistys, johon kerätään alan asiantuntemusta museotoimesta, oppilaitoksista, alan järjestöistä ja ammattilaisista. Talo voitaisiin kunnostaa osin oppilastyönä, osin talkootyönä ja osin tietysti alan ammattilaisten työnä. Siitä tulisi sekä näyttely-, toimisto-, koulutus- että kohtaamispaikka kaikille, jotka asuvat vanhassa talossa, arvostavat vanhoja taloja, kunnostavat niitä tai haluavat kunnostaa.

Joskus joku on kommentoinut, että hyvä joo, mutta mitä tekemistä tällä kaikella on ECO₂-hankkeen kanssa. Paljon. Vanhat puutalot ovat ekologisen rakentamisen esimerkkejä monessakin mielessä – pitkäikäisiä, hiiltä sitovia, uusiutuvista materiaaleista tehtyjä, terveellisiä, kauniita – mikä sekin on kestävää. Korjaaminen on purkamista ekologisempaa. Energiatehokkuuden parantaminen voidaan yhdistää vanhojen talojen peruskorjauksiin – mutta se pitää tehdä taiten, ettei turmella vanhaa rakennusta.

Sitä paitsi Rakennuskulttuurikeskuksesta voi etsiä paitsi tietoa, myös vanhoja rakennusosia, ikkunoita, ovia, heloja, lukkoja… Sekin on kestävää kehitystä.

Kirjoittanut: Pauli Välimäki