Edellisessä blogikirjoituksessa Niina Mykrä kertoi yllättyneensä nuorten asenteista kestävän elämäntavan koulua kohtaan. Nuorisofoorumin osallistujat olivat olleet huolissaan siitä, että ”hippikoulun” oppilaita katsottaisiin vinoon. Kävimme viime viikolla Niinan vetämän hankkeen yhteydessä tutustumassa Viikin normaalikouluun, joka on kestävän kehityksen koulujen edelläkävijä Suomessa. Tampereella on viime aikoina puhuttu mopoautojen lisääntymisestä, joten tiedustelin Viikin koulun rehtorilta, tullaanko heille mopoautolla. Hän suorastaan nauroi ja totesi että parkkipaikkoja ei ole edes kaikille opettajille.

Tamperelaisten koulujen pihoilla mopoautot alkavat olla jo tuttu näky. Joidenkin mielestä mopoautojen lisääntymiseen pitäisi varautua uusien koulujen suunnittelussa varaamalla niille riittävästi parkkipaikkoja.

Mopoautotrendin vaarana on, että jo ennestään korkeat liikenteen päästöt kasvavat entisestään ja samalla varttuu uusi entistä autoriippuvaisempi sukupolvi. Voisiko tähän kehitykseen vaikuttaa jotenkin, vai onko mopoautojen lisääntyminen luonnonlaki, johon pitää vain sopeutua? Suurin osa tamperelaisten koululaisten matkoista taittuisi varmasti yhtä helposti pyörällä, kävellen tai bussilla. Siellä missä koulumatkat ovat oikeasti pitkiä ja julkinen liikenne olematonta, tilanne on tietysti toinen.

Eräs tamperelainen opettaja totesi, että asiaan ei voida puuttua, koska se olisi yksilönvapauden rajoittamista. Ketään ei varmasti voikaan kieltää käyttämästä laillista liikkumismuotoa, mutta onko tarpeen myöskään tarjota ilmaisia parkkipaikkoja mopoautoille? Voisiko vaikka 10 euron viikkomaksu mopoautopaikasta vähentää innokkuutta tulla mopoautolla kouluun? Autopaikkojen rakentaminen maksaa paljon. Parkkimaksusta voisi saada vapautuksen, jos mopoauton käytölle on perusteltu syy. Samaan aikaan pitäisi myös huolehtia, että pyöräreitit ja pyöräparkit ovat houkuttelevia ja julkinen liikenne sujuvaa.

Tehokkainta tietysti olisi, jos asenneilmasto muuttuisi niin, että mopoautolla kulkeminen olisi nuorten itsensä mielestä epätrendikästä. Tähän tilanteeseen on kuitenkin vielä pitkä matka, jos tilanne on oikeasti se, että ympäristöasioiden miettimistä pidetään epäilyttävänä hippitouhuna.