Kävin taannoin Nuorisofoorumin Oktaformissa kyselemässä nuorten mielipiteitä kestävästä elämäntavasta liittyen koulun toimintaan. Suunnitteilla on suuri Vuoreksen koulukeskus, jonka tarkoituksena on toimia kestävän elämäntavan mallikouluna. Koulun lisäksi rakennus tulee toimimaan monitoimikeskuksena, joka on ahkerassa käytössä myös iltaisin. Kestävässä elämäntavassa on olennaista, että suunnittelussa ja toiminnassa otetaan huomioon kaikkien eri tahojen näkökulmat. Nuorilta tulikin mainioita vinkkejä, millaisiin asioihin nuoret haluavat vaikuttaa, ja millä lailla heitä pitäisi kuulla vielä ennen rakennuksen valmistumista ja toiminnan alkamista.

Mielenkiintoinen keskustelu virisi koulun painotuksista. Nuorten mielestä tulee varoa, ettei Vuoreksen koulusta tule hippikoulua, jonka oppilaita katsotaan vinoon. Minun täysin eri sukupolven näkökulmasta Vuoreksen koulu on kaukana hippeydestä: tilat on suunniteltu tekniikaltaan viimeisen päälle, arkkitehtuuri on modernin linjakasta ja selkeää, ja opetuksessa tietotekniikan viimeisimmät sovellutukset tulevat olemaan keskeisiä. Ymmärsin, että nykyään käsite hippi yhdistetään erityisesti huoleen luonnosta, ympäristöstä ja yhteiskunnallisista asioista, ja tätä pidetään joidenkin nuorten keskuudessa omituisena tapana katsoa maailmaa. Se, että maapallon tulevaisuuden ajattelemista ja yhteisistä asioista huolehtimista pidetään omituisena, tuntuu pelottavalta.

Vuoreksen koulussa on tavoitteena, että ympäristöasioiden huomioiminen on osa arkipäivää, ja luonto koetaan jokapäiväiseksi oppimisympäristöksi. Teot ympäristön hyväksi eivät siis erotu mistään muusta arkipäivän toiminnasta. Vaikka vähemmän kuin parisataa vuotta sitten kaupungeissa oli yleisenä tapana kaataa likosanko ovesta suoraan kadulle, nykypäivänä ei kenellekään tulisi mieleen tehdä niin. Samalla lailla käsi voi tottua sammuttamaan turhat sähkölaitteet ja lajittelemaan jätteet useampaan jakeeseen. Historian oppitunti metsässä voi tuntua tulevaisuudessa yhtä luontevalta kuin luokkaopetus, ja elinkaari tuotteiden valinnan kriteerinä yhtä itsestään selvältä kuin rahallinen hinta.

Kokemukseni keskusteluista nuorten kanssa vahvistaa ajatuksiani: nykypäivän kouluun tarvitaan muutosta. Tietoa ympäristöongelmista kyllä nuorilla jo on, mutta luottamus siihen, että joku muu hoitaa homman, on liian suuri. Opettajia tulee rohkaista yhteiskunnalliseen keskusteluun lasten ja nuorten kanssa, ja yhteisten asioiden puolesta toimimista pitää opetella yhdessä alaluokilta lähtien. Kasvatusta kestävään elämäntapaan tulee kehittää kaikissa kouluissa, ja tehdä kestävästä elämäntavasta kiinteä osa ihan jokaisen koulun arkea.

Niina Mykrä
Projektiasiantuntija
Kasvatusta kestävään elämäntapaan Vuoreksessa -hanke