default > Etusivu > Hankkeet > Tampereen hiilijalanjäljen laskenta

Tampereen seudun hiilijalanjäljen laskenta

Tampereen seudun hiilijalanjälkeä sekä skenaarioita matalahiilisestä tulevaisuudesta tutkittiin Seppo Junnilan ja Jukka Heinosen (Aalto-yliopisto) tekemässä selvityksessä. Selvityksen tulokset julkistettiin 20.9 2010.

Selvityksen mukaan tamperelaisen hiilijalanjälki on 10,9 tonnia hiilidioksidia vuodessa.Tampereen naapurikunnat on tutkimuksessa ryhmitetty kahteen osaan. Lempäälän, Nokia ja Pirkkalan, eli ”kaupunkimaisten kuntien” asukkaiden hiilijälki on keskimäärin 10,4 tonnia ja Kangasalan, Oriveden, Vesilahden ja Ylöjärven, eli ”maaseutumaisten kuntien” asukkaiden keskimäärin 11,3 tonnia vuodessa. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on tämän tutkimuksen mukaan 10,4 tonnia.

Tutkimus on tehty panos-tuotosmallilla, jossa lasketaan kulutuksen aiheuttama kasvihuonekaasuvaikutus elinkaarimallilla. Laskentatapa ottaa huomioon myös tuontitavaroiden valmistuksen aiheuttamat päästöt. Yli puolet hiilijäljestä syntyy asumisesta ja siihen liittyvistä toiminnoista, kuten rakentamisesta. –Tampereella asumisen hiilijälki on 3,3 tonnia, kun se maaseutumaisissa kunnissa Kangasalla, Ylöjärvellä, Orivedellä ja Vesilahdella on 4,3 tonnia johtuen väljemmästä omakotivaltaisesta asumisesta. Lempäälän, Nokian ja Pirkkalan asumisen hiilijälki on Tampereen tasoa.

Tampereella kulutuksen hiili-intensiteetti, eli kulutettujen eurojen aiheuttama hiilijalanjälki on noin 10 prosenttia pienempi kuin naapurikunnissa. Tämä johtuu tutkijoiden mukaan siitä, että kulutus suuntautuu enemmän palveluihin, jotka eivät aiheuta yhtä suurta ilmastovaikutusta kuin tavarakulutus. Toisaalta Tampereen energiantuotanto perustuu maakaasuun ja turpeeseen, jotka aiheuttavat enemmän hiilipäästöjä kuin naapurikuntien lämpölaitokset keskimäärin. Tehokkaimmin hiilijalanjälkeä on mahdollista pienentää siirtymällä energian tuotannossa fossiilisista polttoaineista uusiutuviin polttoaineisiin. Tällä hetkellä Tampereen Sähkölaitos käyttää noin 7 prosenttia uusiutuvaa energiaa, kuten puuta, vettä ja tuulta. Jos määrä nostetaan 30 prosenttiin, kuten tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä, alenee tamperelaisen keskimääräinen hiilijalanjälki 20 prosenttia.

Tutkijat laskivat myös joukkoliikenteen kasvun, kaupunkirakenteen tiivistämisen ja matalaenergiarakentamisen vaikutukset hiilijalanjälkeen. Näillä ei saavuteta vuoteen 2020 mennessä merkittäviä vähennyksiä, mutta pidemmällä aikavälillä niillä voi olla iso vaikutus. Mikäli asumisväljyys kasvaa ennusteiden mukaisesti, tulisi uudisrakentamisen olla passiivienergiatasoa, jotta hiilijalanjälki ei kasva. Joukkoliikenteessä tulisi kehittää raideliikennettä, koska se on oleellisesti vähäpäästöisempää kuin yksityisauto- tai bussiliikenne.

- Tampereen kaupunkiseudun kunnat voivat pienentää hiilijalanjälkeä noin kolmanneksella nyt esillä olleilla keinoilla, eli lisäämällä uusiutuvaa energiaa, rakentamalla ja peruskorjaamalla energiatehokkaammin ja kasvattamalla joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen osuutta, sanoi professori Seppo Junnila tutkimuksen julkistustilaisuudessa. – Tavoitteeksi asetettu 80 prosentin pienennys hiilijalanjäljessä edellyttää vielä uusia ja voimakkaampia keinoja.

Hankkeesta voi kysyä lisätietoja ECO₂:n projektiasiantuntija Antti Nikkaselta.